Helmiä ideoiden aarrearkusta 

Kun liiton toimintaa ohjaavaa ydinviestiä eli kärkitavoitteita veistetään, maailmoja syleilevät, suuret ja konsulttimaiset visiot eivät riitä, vaan tarvitaan konkreettisia kohteita. Näitä työstimme toukokuussa uuden valtuuskunnan ensimmäisessä seminaarissa, jossa koostimme Eläinlääkäriliiton kärkitavoitteet seuraavalle kolmelle vuodelle. Kärkitavoitteiksi vuosille 2027–2029 valittiin Yhteinen eläinlääkäriys, Mielekäs työelämä, Reilut työehdot ja Eläinlääkärin merkitys yhteiskunnalle. 

Valtuuskunnan työskentelyä voisi kuvata sanoilla rento ja avoin. Seminaariviikonloppuna uudet valtuuskuntalaiset kertoivat, että vaikka välillä somekeskustelu polarisoituu ja vaikutamme erimielisiltä, saman pöydän ääreen istuttaessa huomataan, että tavoitteemme ja toiveemme ovat hyvin samanlaisia. Tästä voikin johtaa yhden teeman, joka nousi kärkitavoitetyöskentelyssä esiin: eläinlääkäri kaipaa toista eläinlääkäriä.

Lähes jokaisessa keskustelussa painotettiin nenäkkäin tapaamisen ja yhdessä olemisen merkitystä. Koronavuodet opettivat tuijottamaan ruutua ja hoitamaan kaiken etänä aikatehokkaasti, mutta nyt valtuuskuntalaiset selkeästi toivovat, että Eläinlääkäriliitto mahdollistaisi kollegoille tilaisuuksia kohtaamisille. Tämä tukee avointa keskustelua ja yhdessä tekemistä. Jokainen tietää, että asiat hoituvat yleensä huomattavasti sopuisammin kasvokkain kuin kasvottomana etäyhteydellä. 

Valtuuskunnassa keskusteltiin paljon siitä, miten kommunikoimme ja viestimme muulle yhteiskunnalle. Haluamme, että tulevaisuudessakin asiantuntijuuttamme arvostetaan, ja että se näkyy koko yhteiskunnassa niin, että voimme ottaa asioihin kantaa pelkäämättä maalitetuksi tulemista. Seminaarissa nousi paljon hyviä ideoita siitä, miten Eläinlääkäriliitto voisi luoda kuluttajille suunnattua tiedottamista esimerkiksi antibioottien turvallisesta käytöstä, tai vaikka lemmikkieläinten jalostukseen liittyvistä asioista.

Valtuuskunnalla nousi hyvä ajatus lähestyttävämmästä, helppotajuisemmasta viestinnästä virallisten kannanottojen rinnalle. Valtuuskunta näkee myös tärkeänä, että erilaisia hoitopolkuja voidaan selkeyttää niin, että potilaan remittoiminen helpottuu ja asiakkaan on helpompi hahmottaa, millaista hoitoa potilas tai tilanne vaatii. Tämä voisi lisätä koko ammattikunnan hyvinvointia. 

Valtuuskunta pitää edelleen edunvalvontaa yhtenä liiton tärkeimmistä tehtävistä ja työskentely reilujen, avoimien työehtojen eteen on korvaamattoman arvokasta. Valtuuskunnan seminaariviikonlopussa nousi esiin myös esimerkiksi kunnaneläinlääkärijärjestelmän kehittäminen osana ympäristöterveydenhuoltoa sekä luottamushenkilöiden kouluttaminen. Valtuuskunta näki hyvin tärkeänä yrittäjyyden tukemisen alallamme. 

Valtuuskunta kävi kiinnostavaa keskustelua koskien eräänlaista eläinlääkärin ”pellolta pöytään” -konseptia: miten nuoren ja innokkaan eläinlääkäriopiskelijan työelämäpolku saadaan rakennettua niin, että hänestä tulee aikanaan terve, aktiivinen eläkeläiseläinlääkäri? Tätä sivuten valtuuskunnassa käytiin paljon keskustelua siitä, miten tärkeää mentoroinnin tukeminen jatkossakin on, sekä siitä, miten voimme tukea kollegoidemme työssäjaksamista ja työhyvinvointia. 

Silmiä avaava keskustelunaihe oli vaihdevuosien vaikutus työhyvinvointiin eläinlääkärin ammatissa. Aiheesta puhutaan ammattikunnassamme vieläkin melko vähän, ja se saatetaan mieltää tabuksi, josta on vaikea puhua ja jota ei välttämättä edes tiedosteta. Voisimmeko liittona olla Suomen mittakaavalla innovatiivisia tarjoamalla kollegoillemme tukea ja lisätietoa aiheesta? 

Ensimmäisen valtuuskuntakokouksen puheenjohtamisen jälkeen tunnen itseni ylpeäksi ja iloiseksi: uusi valtuuskunta on valtavan kehitysmyönteinen, innovatiivinen ja kykenee työskentelemään yhdessä yli sukupolvi- ja sektorirajojen. Kiitos teille jokaiselle, että tuotte tärkeän näkökulmanne esiin. 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2026.

Ira Kallio-Kujala 

Kirjoittaja on Suomen Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja.