Lemmikkikanien tartunnalliset sairaudet ruumiinavauksissa
Kani on siitä harvinainen seuraeläin Suomessa, että lajin ruumiinavauksissa todetaan lähes vuosittain tartunnallisia aiheuttajia.
Vaikka tällöinkin tapauksia esiintyy tyypillisesti vain yksittäisiä, sairaudet on hyvä pitää mielessä sekä kliinisessä työssä, että uusia omistajia ohjeistaessa.
Kokkidioosi
Kaneilla esiintyy useita eri Eimeria-suvun alkueläinlajeja. Tyypillinen kokkidioosipotilas on nuori poikanen, usein äskettäin vieroitettu, joka saattaa kuolla täysin ilman oireita tai sillä on voinut olla yleiskunnon laskua ja löysiä papanoita.
Tyypillisesti avauskuvassa nähdään vetistä, kaasuista suolensisältöä, pitkäkestoisissa tartunnoissa suolen limakalvo voi olla paksuuntunut. E. stiedae -lajin yhteydessä esiintyy vaaleita pesäkkeitä maksassa, sillä laji leviää sappiteihin. Kokkidioosi voidaan usein varmistaa jo suolensisällön suoramikroskopoinnilla: jopa värjäämättömässä näytteessä nähdään tyypillisesti runsaasti loisen ovoideja ookystia. Kokkidioosi heikentää suolen normaalia toimintaa ja aiheuttaa voimakasta nesteenmenetystä suolitulehduksen seurauksena sekä loisen kehitysmuotojen vaurioittaessa suolen epiteelisoluja.
Aikuisilla kaneilla kokkiditartunta on tyypillisesti oireeton, ja kani voi erittää loisia ulosteeseen epäsäännöllisin välein. Nuorilla poikasilla vastustuskyky ei aina riitä rajaamaan tartuntaa, ja ympäristöolojen ongelmat (likaisuus, vetoisuus, kosteus) sekä esimerkiksi muuton aiheuttama stressi alentavat vastustuskykyä entisestään. Vastuskyvyn ylläpito ja eläimelle soveltuvat ympäristöolot ovatkin tärkeitä tekijöitä kliinisen sairauden estämiseksi.
Matkapuhelimen kameralla mikroskoopin läpi otettu kuva, 200x suurennos.
Kuva: Henna Pekkarinen.
Eimeria-alkueläimen eri kehitysmuotoja. HE-värjäys, 100x suurennos.
Kuvan valkotasapainoa ja väriä tasoitettu.
tulehduspesäke aivoissa. HE-värjäys, 200x suurennos.
Kuvan valkotasapainoa ja väriä tasoitettu.
Encephalitozoon cuniculi
Encephalitozoon cuniculi on loisiva sieni, jonka kohde-elimiä kanilla ovat erityisesti aivot, silmät ja munuaiset. Sieni leviää kanista toiseen virtsan saastuttaman ruoan välityksellä, tai emosta poikasiin tiineyden aikana. Eri tutkimuksissa lemmikkikanien seroprevalenssi vaihtelee 15 ja jopa 84 prosentin välillä. Encephalitozoon esiintyy useimmiten pitkäkestoisena, oireettomana tartuntana, mutta voi aiheuttaa vaihtelevia, epäspesifisiä oireita.
Patologisessa materiaalissa potilaana on usein äkkikuollut tai lyhyen aikaa neurologisesti oireillut kani, jossa ei todeta silmin nähtäviä avausmuutoksia tai korkeintaan munuaisten kuorikerroksen epätasaisuutta. Kudostasolla nähdään kuitenkin sairaudelle tyypillisiä granulomatoottisia tulehduspesäkkeitä erityisesti aivoissa. Encephalitozoon voi aiheuttaa sairautta myös vastustuskyvyltään heikentyneillä ihmisillä, ja tästä on hyvä muistuttaa myös eläinten omistajia.
Virussairaudet
Virusten aiheuttamat RHD (rabbit hemorragic disease) sekä myksomatoosi aiheuttivat jonkin verran kanimenetyksiä myös lemmikkikaneissa Suomeen saapuessaan, mutta näitä ei kuitenkaan enää juurikaan esiinny Ruokaviraston patologisessa materiaalissa. Viruksia voi kuitenkin edelleen esiintyä luonnonkaneissa, joten erityisesti rokottamattomien lemmikkikanien ulkoiluun sekä ulkoa kerättäviin virikkeisiin tulee kiinnittää huomiota, sillä molemmat virukset voivat säilyä sopivissa oloissa useita kuukausia.
RHD aiheuttaa vaihtelevia kliinisiä oireita ja äkkikuolemia, ruumiinavauksessa tyypillisin löydös on äkillinen maksakuolio. Myksomatoosin yhteydessä nähdään tyypillisesti silmäluomien märkäistä tulehdusta, pään ja sukuelinten turvotusta sekä rupisia patteja päässä ja korvissa.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 5/2026.
Henna Pekkarinen
Kirjoittaja on ELL ja työskentelee erikoistutkijana Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikössä.
Kuntapraktikoiden sivutoimet ja uusi eläinlääkintähuoltolaki
