Eläinlääkäri, vaikuttaja ja Topi Salmi -palkinnon nimikkohenkilö 

Toivo Salmi, jota Topi Salmeksi tai T. J. Salmeksi yleensä kutsuttiin, oli syväjuurinen varsinaissuomalainen. Hän syntyi Halikossa vuonna 1917, ja syntymäkuntaansa hänet myös toiveensa mukaisesti haudattiin sukuhautaan vuonna 1996.  

Salmi valmistui ylioppilaaksi vuonna 1936 Salon Yhteiskoulusta. Eläinlääkäriopinnot hän suoritti Tukholmassa valmistuen eläinlääkäriksi vuonna 1947. Työuransa hän aloitti tarkastuseläinlääkärinä Porissa. Hän työskenteli Satakunnan Osuusteurastamossa kahdeksan vuoden ajan. 

Helsinkiin ja Eläinlääkäriliittoon

Salmi muutti Helsinkiin vuonna 1956 ja aloitti työnsä maa- ja metsätalousministeriössä, jossa hän toimi eläinlääkintötarkastajana vuoteen 1961. Kun Kunnallisen Terveydenhoitoyhdistyksen Maidontarkastusjaosto muuttui Maitohygienialiitoksi, Salmi nimitettiin sen ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi. Hän toimi tehtävässään vuoteen 1971 saakka ja oli myös Maitohygienialiiton sivutoiminen sihteeri aina vuoteen 1985.  

Samanaikaisesti Salmi toimi Eläinlääkäriliiton sihteerinä ja myöhemmin toiminnanjohtajana vuosina 1961–1966. Vuonna 1971 hän siirtyi toimistopäälliköksi maa- ja metsätalousministeriön elintarvikehygieniatoimistoon, jossa hän työskenteli eläinlääkintöneuvoksen arvonimellä vuoteen 1983 ja eläkkeelle siirtymiseensä saakka 

Elintarvikehygieniaa ja tutkimusrahoitusta 

Salmi toimi ministeriön viran ohella myös konsulenttina Kunnallisen Terveydenhoitoyhdistyksen Maidontarkastusjaostossa. Hän oli mukana perustamassa Maito ja Terveys ry:tä, jonka tarkoituksena oli edistää pullomaidon menekkiä ja valistaa maidon ravitsemuksellisista hyödyistä. Suomalaisiin meijereihin hankittiin maidon pullotuslaitteita ja pesukoneita UNICEF-varoilla. 

Margariiniteollisuuden rasvahankintoja selvittävän toimikunnan puheenjohtajana Salmi toimi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Tällöin Kuvalehti julkaisi kohukertomuksia margariinin valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden alkuperästä, ja sanonta ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan” tuli tunnetuksi. Eläinlääkäriliitossa tapahtui suuria muutoksia 1960-luvun puolessa välissä. Yhdistys muutettiin liitoksi ja Suomen eläinlääketieteen säätiö perustettiin vuonna 1966.  

Salmi oli keskeinen hahmo liiton toiminnanjohtajan ja säätiön ensimmäisen asiamiehen tehtävässä, jossa hän hoiti varainhankintaa ja edisti säätiön toimintaa. Salmi sai säätiön tunnustuspalkinnon vuonna 1986. Hän oli myös tärkeässä roolissa 1970-luvun maidontarkastuslainsäädännön uudistuksessa. Laki tuli koko maata koskevaksi, ja kaikki myös alemman asteen säädökset uusittiin. 

Kansainvälistä toimintaa 

Salmi oli aktiivinen jäsen tai puheenjohtaja lukuisissa johtokunnissa, neuvottelu- ja suunnittelukunnissa, komiteoissa, toimikunnissa ja työryhmissä. Salmi paneutui asioihin huolella: hänellä oli miltei aina valmiiksi kirjoitettu päätösehdotus paperilla, ja siitä syystä hänen ehdotuksensa tuli yleensä päätökseksi.  

Salmi osallistui ahkerasti kansainväliseen toimintaan ja teki opinto- ja kongressimatkoja ympäri maailmaa. Hän toimi Suomen virallisena edustajana muun muassa FAO/WHO-Codexissa, ECE:ssä ja Kansainvälisen meijeriliiton IDF:n maidontuotanto- ja hygienia-komissiossa yli 20 vuotta. Hän oli myös puheenjohtajana Kansainvälisen Meijerikongressin istunnossa Pariisissa. Walter Ehrströmin säätiön hallituksessa hän oli 27 vuotta, joista 11 vuotta puheenjohtajana, ja hänen aloitteestaan alettiin jakaa kultamitaleita maidontuottajille hyvän maidon pitkäaikaisesta tuottamisesta Valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolnassa. 

Tunnustuksia 

Maanpuolustusasiat olivat Salmelle tärkeitä, ja hän toimi aktiivisesti Reserviupseeriliitossa saavuttaen sotilasarvon eläinlääkintämajuri. Autoilu, autourheilu ja kuntourheilu kuuluivat hänen harrastuksiinsa. Hän kirjoitti myös teräviä mielipidekirjoituksia moniin lehtiin. 

Toiminnastaan Salmi sai useita kunnianosoituksia, kuten Suomen Leijonan Ritarikunnan kunniamerkkejä ja kultaisen Walter Ehrström -mitalin. Hänet oli nimetty Suomen Eläinlääkäriliiton ja Eläinlääkärihygieenikkoyhdistyksen kunniajäseneksi, ja Reserviupseeriliitto myönsi hänelle kultaisen ansiomerkin. 

Salmi oli luonteeltaan luova, aloitteellinen ja nopealiikkeinen. Vaikka hän saattoi vaikuttaa ulkopuolisille etäiseltä, tuttavapiirissä hän oli hauska seuramies ja erinomainen sanankäyttäjä. Hänen sananpartensa olivat persoonallisia ja jäljittelemättömiä. Salmi oli vahva eläinlääkärien puolestapuhuja ja suuri persoonallisuus. 

Palkinnon synty sai alkunsa juhlahetkestä 

Topi Salmi -palkinnon juuret ulottuvat vuoteen 2006, jolloin Suomen Eläinlääketieteen Säätiö juhli 40-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi ELT Osmo Myllykangas ehdotti että Suomen Eläinlääketieteen Säätiö ja Suomen Eläinlääkäriliitto perustavat uuden palkitsemisjärjestelmän. Hänen aloitteestaan myös palkinnon nimeksi esitettiin Topi Salmea. Suomen Eläinlääkäriliiton hallitus hyväksyi ehdotuksen ja pyysi säätiötä viemään valmistelua eteenpäin 5. toukokuuta 2006. 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2025.

Kristina Bergström

Kirjoitus pohjautuu vuonna 2007 julkaistuun Osmo Myllykankaan kirjoittamaan henkilökuvaan Toivo Jalmari Salmesta, minkä Eläinlääkärilehden toimituspäällikkö on tiivistänyt.