Maailmalla ja kotona
Hyvin moni tietää, ettei praktiikka ole minun erikoisalaani eläinlääketieteessä. Siitä huolimatta löysin itseni hiljattain eläinlääketieteen akuutti- ja tehohoitoon keskittyvästä kansainvälisestä kongressista vierailijan nimikilven kanssa, puolisoni seuralaisena ja omalla kustannuksellani.
Veterinary Emergency and Critical Care Society eli VECCS on yhdysvaltalainen eläinlääketieteen akuutti- ja tehohoitoalan ammattilaisten yhdistys. He järjestävät vuosittain kansainvälisen kongressin, IVECCS:n (International Veterinary Emergency and Critical Care Symposium), joka kuuluu alansa merkittävimpiin tapahtumiin. Euroopassa EVECCS (European Veterinary Emergency and Critical Care Society) järjestää vastaavan tapahtuman vuosittain, seuraavan kerran Puolassa kesäkuussa 2027.
IVECCS järjestettiin tällä kertaa Savannahissa, Georgian osavaltiossa. Paikalla oli niin eläinlääkäreitä kuin hoitajiakin, ja tapahtumaan osallistui yhteensä noin 6 000 ihmistä. Neljän päivän aikana ohjelmaan mahtui luentoja usealle osaamistasolle, käytännön työpajoja sekä runsaasti verkostoitumista. Itse pysyin poissa luentosaleista ja keskityin nauttimaan näyttelystä, oheisohjelmasta ja Savannahin kaupungista.
Näyttelyalue olikin ensisijainen syy hankkia itselleni vierailijapassi. Kansainvälisissä kongresseissa, aivan kuten Eläinlääkäripäivilläkin, näyttelyalue on tärkeä osa kokonaisuutta. Se on merkittävä sekä tapahtuman talouden että osallistujakokemuksen kannalta. Osastoilla kohtaavat tiedonjano ja halu jakaa tietoa. Samalla on mahdollista tutustua itselle ennestään vähemmän tuttuihin laitteisiin, palveluihin ja toimintatapoihin.
Näyttelyalueella oli laajasti edustettuna satoja yrityksiä. Näytteilleasettajia oli yhteensä 342, mikä on yli nelinkertainen määrä verrattuna Eläinlääkäripäivien noin 75 vuosittaiseen näytteilleasettajaan. Eläinlääkäripäiviin verrattuna huomattavaa oli toisaalta se, että lääkeyrityksien edustajia oli paikalla vain muutama. Eläinlääkintähuollon palveluntuottajien osalta työnantajatahot olivat vahvasti edustettuina. Eläinlääkäriasemia oli varmasti yli sata edustettuna, sekä yksityisiä yhden tai muutaman klinikan yrityksiä että isoja koko maan kattavia klinikkaketjuja. Erikoisala huomioiden näkyvillä olivat erityisesti eläinsairaalat.
Kongressin yksi tehtävä vaikuttikin olevan uusien työmahdollisuuksien esittely. Rekrytointi oli läsnä näyttelyalueella lähes kaikkialla. Rekrytointibonusten ja muuttoavustusten perusteella osaavalle henkilökunnalle näyttää olevan huomattavaa kysyntää.
Vaikka tapahtuma oli kooltaan vaikuttava, huomioni kiinnittyi lopulta enemmän yhtäläisyyksiin kuin eroihin. Kongressi oli monin tavoin hyvin samanlainen kuin Eläinlääkäripäivät. Vaikka mittakaava voi muuttua, osallistujamäärä kasvaa tuhansiin ja näyttelyalue täyttyä sadoista osastoista, näyttävät eläinlääkärien syyt kokoontua yhteen olevan kaikkialla samat: tuttujen tapaaminen, yhteisöllisyyden tunne ja uudet kohtaamiset. Into uuden oppimisesta näkyi osallistujien ilmeistä, ja keskustelu luentoaiheista jatkui käytävillä.
Oli ilo päästä kokemaan tapahtuma vierailijan näkökulmasta. Samalla oli kiinnostavaa tarkastella kokonaisuutta myös järjestäjän silmin. Suurissa kansainvälisissä tapahtumissa näkee väistämättä ratkaisuja, joista voi oppia. Samalla havaitsee, mitä haluaa itse jättää kopioimatta omaan toimintaan. Näistä opeista onkin hyötyä tämän vuoden Eläinlääkäripäivien kokonaisuuden kehittämisessä. Kuukauden päästä nähdään Messukeskuksessa!
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 6/2026.
Mikko Turku
Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja
