Mikä neuvoksi, kun hinta nousee lemmikin hoidon esteeksi? Näin lemmikinomistajia tuetaan
Tiukassa taloustilanteessa eläinlääkärikäynnin kustannukset haastavat lemmikinomistajia, eikä yhteiskunnalta saa tukea. Miten eläinlääkintäalan toimijat vastaavat tuen tarpeeseen ja tarvitaanko tulevaisuudessa uusia keinoja turvata omistajien mahdollisuus lemmikin hoitoon rahatilanteesta riippumatta?
Yhä useammalla lemmikinomistajalla on haasteita eläinlääkäripalvelujen kustannusten kattamisessa. Ilmiö on varmasti tuttu monille eläinlääkäreille. Maailmantalouden epävakaus ja yleinen kustannusten nousu sekä eläinlääkintäalan kehitys ovat aiheuttaneet nousua eläinlääkäripalveluissa.
Tilanne haastaa luonnollisesti eniten vähävaraisia lemmikinomistajia. Hoidon kustannuksiin liittyvät haasteet voivat hidastaa hoitoon hakeutumista, rajoittaa hoitopäätöksiä ja pahimmillaan johtaa lemmikin eutanasiaan. Yhteiskunnalta tukea ei ole saatavilla, sillä Kelan, kuntien ja hyvinvointialueiden toimeentulotukea ei ole tarkoitettu lemmikin terveydenhuoltokuluihin.
Millaista tukea eläinlääkintäalan toimijat voivat tarjota ja millaisia uusia tukimuotoja vielä kaivattaisiin, jotta myös vähävaraisten lemmikit saisivat tarvitsemansa hoidon ajoissa?
Yksityissektori ratkoo rahoitusjärjestelyillä
Evidensian eläinlääkäriasema Villimyksen eläinlääkäri Krista Laaksonen kertoo huomanneensa asiakkaiden pohtivan entistä enemmän eläinlääkäripalvelujen hintoja, kun taloustilanne on heikko ja hinnat nousevat kaikkialla. Toisinaan vastaan tulee tilanne, jossa asiakas ei pysty maksamaan vaikkapa haastavaa leikkausta. Tällöin Laaksosella on ollut mahdollisuus hyödyntää työnantajan tarjoamaa Care fund -avustusta hoidon rahoittamiseksi.
”Useimmiten Care fund tulee ilmi silloin, kun on maksettavana joku isompi kertasumma, ja asiakas kertoo, ettei hänellä yksinkertaisesti ole varaa laittaa niin isoa summaa eläimen hoitoon”, Laaksonen kertoo Eläinlääkärilehdelle.
Care fund on IVC Evidensian avustusrahasto, josta jokaisella ketjun eläinlääkärillä on vuosittain käytettävissä noin 1 100 euron tukisumma itse valitsemansa potilaan hoitoon. Evidensian eläinlääketieteellinen asiantuntija Mirja Kaimio kertoo rahaston vuosibudjetin olevan Suomessa 400 000 euroa. Yhtiön mukaan rahastolla on autettu vuosittain noin 70 potilasta sen jälkeen, kun se otettiin käyttöön vuonna 2020.
”Tuen antajana tulisi olla valtio eikä yksittäiset eläinlääkärit.”
Eläinlääkäri ei voi siirtää avustusrahaa säästöön seuraavalle vuodelle, mutta summan voi halutessaan jakaa ketjussa työskentelevän kollegan kanssa. Eläinlääkäri päättää, minkä potilaan hoitoon summa käytetään, mutta edellytyksenä on, että potilaan ennuste on hyvä ja hoitotarve on akuutti eli ilman hoitoa potilas päätyisi mahdollisesti eutanasiaan. Asiakkaan ei tarvitse mitenkään muodollisesti todistaa tuen tarvettaan, vaan päätös avustuksen myöntämisestä perustuu täysin eläinlääkärin arvioon.
Koska päätös avustusrahojen käytöstä on eläinlääkärin, Evidensia ei ole mainostanut rahastoa erityisesti kuluttajille. Kaimion mukaan lemmikinomistajien ei haluta hakeutuvan asiakkaaksi avustuksen toivossa, kun mitään takeita tuen myöntämisestä ei voida antaa etukäteen.
Evidensian saamien palautteiden perusteella eläinlääkärit ovat olleet tyytyväisiä avustusjärjestelmään. Moni kertoo pystyneensä antamaan eläimen hengen pelastavaa hoitoa tilanteissa, joissa ilman avustusta edessä olisi ollut lemmikin eutanasia.
Myös Krista Laaksonen on tyytyväinen järjestelmään. Hänen mukaansa avustuspäätöksiin saa tukea esihenkilöltä ja muilta kollegoilta. Ennen avustusrahoihin turvautumista eläinlääkäri kuitenkin keskustelee aina asiakkaan kanssa kustannusten madaltamisesta hoitopolun suunnittelulla.
Keskustelemalla eläinlääkäri pyrkii löytämään potilaan ja asiakkaan kannalta mahdollisimman hyvän vaihtoehdon, jossa välttämättömät tutkimukset saadaan hoidettua asiakkaan taloustilanne huomioiden.
”Se ei välttämättä ole optimihoito, mutta se on vaihtoehto, jos on tilanne, että isompaa summaa hoitoon ei ole mahdollista laittaa”, Laaksonen sanoo.
Säätiömallista uusi tukimuoto?
Yksityisten eläinlääkäripalveluiden rahoitusratkaisujen lisäksi lemmikinomistaja voi saada apua hoidon kustannusten kattamiseen lähinnä yksittäisten praktikkojen ja eläinlääkäriasemien hyväntekeväisyystyöstä. Uusia vaihtoehtoja tulee markkinoille kuitenkin mahdollisesti jo tänä vuonna.
Toimintansa käynnistämistä valmisteleva Meidän Eläinsäätiö voisi edustaa Suomessa uudenlaista, säätiöpohjaista mallia lemmikinomistajien taloudelliseen tukemiseen. Säätiö odottaa parhaillaan Poliisihallituksen vahvistusta rahankeräysluvalleen, perustaja Niina Saarinen kertoo.
Sitten kun toiminta on saatu käyntiin, säätiön pyrkimyksenä on perustaa oma eläinklinikka, jolla tarjotaan maksuttomia eläinlääkäripalveluita vähävaraisille lemmikinomistajille. Saarisen mukaan klinikka tulee keskittymään kattaviin peruspalveluihin ja ehkäisevään hoitoon.
”Ortopediset leikkaukset ja tietyt kuvantamismenetelmät jäävät automaattisesti ulkopuolelle. Kaikkea ei voida tarjota”, Saarinen kertoo Eläinlääkärilehdelle.
Säätiön omistamalla eläinklinikalla halutaan aikanaan tarjota eläinlääkäripalveluiden lisäksi keskustelutukea lemmikin hoitoon liittyvissä kysymyksissä.
”Tämän tuen tavoitteena on vahvistaa omistajan voimavaroja ja ehkäistä omistajuuteen liittyvien haasteiden kärjistymistä. Eli kokonaisvaltaisesti pyritään edistämään eläinten ja heidän ihmistensä hyvinvointia.”
Saarinen kertoo säätiön saavan jo lähes päivittäin yhteydenottoja ja avunpyyntöjä lemmikinomistajilta, vaikka toimintaa ei ole vielä aloitettu. Lemmikinomistajat ovat tiedustelleet apua esimerkiksi lemmikin hammashoitoon. Tuen tarve on siis ilmeinen.
Saarisen mukaan säätiö haluaa auttaa erityisesti niitä lemmikinomistajia, joilla ei ole taloustilanteensa vuoksi muita vaihtoehtoja jäljellä. Säätiö laatiikin parhaillaan kriteerejä tuen myöntämiselle. Lähtökohta on, että sen eläinklinikalle saapuvan asiakkaan on todennettava tuen tarpeensa esimerkiksi Kelan toimeentulotukipäätöksellä.
”Tämä on tärkeä osa prosessia. Näin voimme varmistaa, että tuen myöntäminen tapahtuu yhdenmukaisin ja läpinäkyvin perustein kaikille hakijoille mutta myös että tuki kohdentuu varmasti vähävaraisille lemmikinomistajille.”
Saarisen mukaan lemmikinomistajille tarkoitetun yhteiskunnallisen tuen puute aiheuttaa kuormitusta eläinlääkintäalan toimijoille. Säätiö haluaa omalla toiminnallaan vähentää tätä kuormitusta.
Ei valtion tukea näköpiirissä
Vaikka Suomessa yhteiskunta ei toistaiseksi tarjoa taloudellista tukea lemmikin hoidon kustannuksiin, poliittista tahtoa asian muuttamiselle löytyy, arvioi Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku. Hänen mielestään on selvää, että kansanedustajat pitävät eläinten hyvinvointia tärkeänä asiana ja sitä on pyritty edistämään myös lainsäädännössä.
”Tuen antajana tulisi olla valtio eikä yksittäiset eläinlääkärit”, Turku sanoo.
Turku kertoo keskustelleensa esimerkiksi eduskunnan eläinsuojeluryhmän kanssa, voisiko toimeentulotuen harkinnanvaraista osaa käyttää vähävaraisten lemmikinomistajien tukemiseen.
”Tuen toteuttamiseen liittyy vielä useita avoimia kysymyksiä, kuten tuen kohdentaminen ja eläimen omistajan säästöjen huomiointi.”
Harkinnanvarainen toimeentulotuki todennäköisesti rajattaisiin kiireelliseen hoitoon ja peruseläinlääkäripalveluihin, Turku pohtii. Tukipäätöksen tekevä viranomainen voisi mahdollisesti käyttää arvionsa tukena eläinlääkäriä, jolla on tietoa tukea hakeneen henkilön lemmikin terveydentilasta.
Turku arvioi poliitikkojen puoluekantaa katsomatta ymmärtävän hyvin lemmikkien kasvaneen roolin ja merkityksen omistajiensa perheenjäseninä. Päättäjien ymmärtäväisyydestä huolimatta asiassa ei ole odotettavissa nopeita muutoksia. Etenkin hankalassa taloustilanteessa moni poliittinen kysymys ajaa eläinten terveyden ohitse.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2026.
Antti Kylmänen
Kirjoittaja on Eläinlääkärilehden toimituspäällikkö.