Suojelun asialla Etelä-Afrikassa

Olin heinäkuussa 2,5 viikon symposiumissa Etelä-Afrikassa yhdessä 80 muun eri puolilta maailmaa tulevan eläinlääketieteen opiskelijan kanssa. SYMCO:n teemana oli luonnonvaraisten eläinten suojelu, ja monet luennot ja vierailut painottuivat erityisesti sarvikuonojen suojeluun.

Matka alkoi tutustumisella Etelä-Afrikan Onderstepoortin yliopistoon, ja osallistuin siellä muutamalle luennolle. Yliopistolla oli kattava kokoelma opetukseen käytettäviä täytettyjä eläimiä ja oma villieläinsairaala pien- ja tuotantoeläinsairaaloiden lisäksi. Lisäksi yliopistolla oli omia hevosia, nautoja ja beagleja sekä muita eläimiä.

Oppeja rannikolla ja sisämaassa

Yliopistolta jatkoimme matkaa itärannikolle, jossa näimme tiikerihain ruumiin-
avauksen ja pääsimme tutustumaan Ushakan merimaailman eläinlääkärin työnkuvaan. Rannikkovierailujen jälkeen suuntasimme sisämaahan, jossa vaihdoimme paikkaa parin päivän välein. Pääsimme osallistumaan useiden sarvikuonojen nukutukseen, mikrosirutukseen ja verinäytteiden ottoon.

Osallistuimme myös leijonien siirtoon tilalta toiselle, musta-antilooppien ja puhveleiden loislääkitykseen ja rokotuksiin sekä seurasimme savannikoiran vasektomiaa. Lisäksi vierailimme norsujen orpokodissa ja teimme risteilyn virtahepojoella.

Sarvikuonon vasikan hoito

Matkan aikana pääsimme seuraamaan tapausta, jossa sarvikuonon vasikka oli joutunut leijonan hyökkäyksen kohteeksi ja sen takajalan kinner oli murtunut. Sekä emo että vasikka oli siirretty sarvikuonojen orpokodin aitaukseen, jossa ne saivat toipua. Tapauksesta oli kulunut noin kuukausi, ja jalka oli röntgenkuvattu silloin ensimmäisen kerran. Vasikka ei juurikaan varannut painoa jalalle, vaikka tapauksesta oli kulunut jo aikaa. Jalka röntgenkuvattiin uudelleen, ja ammattilainen teki kipsimallin, jonka avulla vasikalle saadaan rakennettua kestävä tuki. Seurasimme koko prosessia nukutuksesta aina vasikan ja emon herätykseen saakka.

Kenttätyöskentelyn jälkeen meille pidettiin luento, jossa käsiteltiin sarvikuonojen hoitoa ja suojelua. Luento antoi myös syitä vasikalle tehtyihin toimenpiteisiin. Kyse ei ole vain yhden sarvikuonon pelastamisesta, vaan siitä, että tämän naarasvasikan kautta voidaan pelastaa jopa yli viisi sarvikuonoa, jotka se voi tulevaisuudessa synnyttää.

Sarvikuonojen tilanne on niin heikko, että koko populaation etu asetetaan yksilön edun edelle. Siksi vasikka pyritään saamaan sellaiseen kuntoon, että se pystyisi lisääntymään, vaikka sille saattaisi jäädä jonkin verran kipuja tai rakenteellisia muutoksia.

Maan erityispiirteet ja symposiumin elämykset

Etelä-Afrikan tavat eroavat paljon Suomen tavoista. Maan villieläimistä suurin osa on yksityisomistuksessa, ja maa on jaettu tiloihin, joiden välillä villieläimet eivät pysty siirtymään vapaasti. Tilat voivat olla safari- tai metsästyskäytössä, ja vain harvat ovat suojelukäytössä.

Eläinlääkinnällisen puolen lisäksi pääsimme nauttimaan vapaa-ajasta rannalla, osallistumaan safareille kahdessa eri paikassa, maistamaan paikallisia ruokia ja juomia sekä tutustumaan muiden maiden opiskelijoiden kulttuureihin. Matka tarjosi unohtumattomia kokemuksia, todella mielenkiintoisia luentoja hyviltä luennoitsijoilta ja uusia ystäviä.

Kuva alussa: Yhteinen illanvietto nuotion äärellä. Kuva: Tiina Paavola.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 8/2024.

Tiina Paavola

Kirjoittaja sai Eläinlääkäriliitolta matka-apurahaa harjoittelun toteuttamiseksi.