Uusi eläinlääkintähuoltolaki: Muita lain tuomia muutoksia

Ensi vuoden alussa voimaan astuvan uuden eläinlääkintähuoltolain mukanaan tuomien muutosten osalta Eläinlääkärilehden artikkeleissa on keskitytty pääasiassa kunnaneläinlääkärien tarjoamien palveluiden rajauksiin sekä näiden palveluiden hinnoitteluun.

Uusi laki vaikuttaa eläinlääkärien työkenttään kuitenkin myös muiden pienempien muutosten kautta. Puhuttaessa kunnasta tarkoitetaan tässä artikkelissa palveluiden järjestäjää, joka voi olla yksittäinen kunta, kuntayhtymä, yhteistoiminta-alue tai hyvin­vointialue. 

Mahdollisuus muuttaa kunnaneläinlääkärien palkkausjärjestelmää 

Vielä vuoden 2025 loppuun voimassa oleva vanha eläinlääkintähuoltolaki on rajannut vain eläinlääkäreille oikeuden periä eläinten omistajilta palkkioita tehdyistä toimenpiteistä. Siten kunnan praktikkoeläinlääkärien palkkausjärjestelmän muuttaminen ei käytännössä ole ollut mahdollista.

Toisin kuin nyt voimassa oleva laki, uusi laki mahdollistaa myös sen, että kunta perii eläinlääkäripalveluista kotieläimen omistajalta tai haltijalta asiakasmaksun, johon voi sisältyä käynti- tai vastaanottomaksu, erilliset maksut suoritetuista toimenpiteistä, maksu keskitetystä yhteydenottopalvelusta sekä korvaus matkakustannuksista ja käytetyistä lääkkeistä ja tarvikkeista. 

Tämä vaatii kuitenkin, että asiasta on sovittu virkaehtosopimuksessa. Siten laki jättää palkkamallin työmarkkinajärjestöjen sovittavaksi. Käytännössä muutoksesta sovittaisiin Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajan eli KT:n ja Eläinlääkäriliiton välisissä neuvotteluissa. 

Todennäköisesti tämä tarkoittaisi siirtymistä jonkinlaiseen kuukausipalkkaan ja samalla työaikaan. Palkkausjärjestelmä ei kuitenkaan ole muuttumassa lain tullessa voimaan vuoden 2026 alussa, vaan tämä vaatii erillistä sopimista asiasta. Nykyinen kunnaneläinlääkäreitä koskeva virkaehtosopimus (KVTES) on voimassa vuoden 2028 helmikuun loppuun, eikä palkkausjärjestelmän muutos ole ajankohtainen ainakaan kuluvalla sopimuskaudella. 

Yliopistollisen eläinsairaalan asema 

Uuden lain myötä Yliopistollisen eläinsairaalan opetus- ja tutkimustoimintaa varten riittävän potilasaineksen saatavuus turvataan lailla. Tämä toteutetaan velvoittamalla yliopiston toiminta-alueen kunnat sopimaan eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä Yliopistollisen eläinsairaalan kanssa. Yliopisto tuottaa näille kunnille niiden järjestämisvastuun sisältämät palvelut, ja kunnat maksavat palveluiden tuottamisesta yliopistolle. 

Uusi laki mahdollistaa kunnan praktikko-eläinlääkärien palkkausjärjestelmän kehittämisen. 

Ennen lakimuutosta Yliopistollinen eläinsairaala katsottiin yksityiseksi palveluntarjoajaksi ja sen toiminta-alueen kunnat joutuivat noudattamaan hankintalakia palvelun hankinnassa ja siitä sopiessaan. Tähän sisältyi riski siitä, että jokin muu yksityinen toimija olisi voinut tarjota palvelut yliopistoa selvästi halvemmalla. Tällöin kunnat olisivat voineet  
hankintalain puitteissa päätyä valitsemaan toisen palveluntuottajan yliopiston sijaan ja Yliopistollisen eläinsairaalan potilasmäärät olisivat todennäköisesti pienentyneet merkittävästi. 

Lakimuutos on tehty, jotta eläinlääkärien koulutuksen ja eläinlääketieteellisen tutkimuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen voidaan tulevaisuudessa varmistaa. 

Potilasasiakirjojen säilytysvastuiden täsmennys 

Uudessa laissa potilasasiakirjojen säilyttämisvastuita täsmennetään. Vastuu potilasasiakirjoista siirtyy sekä julkisen että yksityisen palveluntuotannon osalta järjestäjälle tai palvelun tuottajalle. Potilastietoihin liittyvät säilyttämisvastuut ja tietosuojavelvoitteet siirtyvät yksiselitteisemmin eläinlääkäripalveluiden tarjoajille myös kunnaneläinlääkärien ja toisen klinikalla työskentelevien ammatinharjoittajien osalta. Vastuu potilastietojen laatimisesta säilyy kuitenkin hoitavalla eläinlääkärillä. 

Käytännössä muutos tarkoittaa siirtymistä palveluntuottajan potilastietojärjestelmän käyttöön myös kunnissa. Poikkeaminen tästä on mahdollista vain lyhytaikaisten sijaisten osalta, joiden on jatkossakin mahdollista käyttää omaa potilastietojärjestelmää. Jotta potilastietojen salassapito saadaan varmistettua, on lakiin myös lisätty säännös, jolla eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 16 §:n salassapitovelvollisuus ulotetaan niihin henkilöihin, jotka käsittelevät potilasasiakirjoja kunnalle säädettävän velvollisuuden hoitamiseksi. 

Eläinlääkintähuoltolain esitöistä löytyvissä perusteluissa on katsottu, että ainoastaan työnantajaorganisaatiolla on käytännössä mahdollisuus vastata rekisterinpidosta kokonaisuutena sillä tavoin kuin tietosuojavaatimukset edellyttävät. Lisäksi todetaan, että asiakkailla on usein oletuksia sen suhteen, että heihin ja heidän omistamiinsa eläimiin liittyvät tiedot säilyvät sen toimijan hallussa, joka palvelun on tuottanut eivätkä esimerkiksi siirry yksittäisten eläinlääkärien mukana toisten organisaatioiden tai yritysten haltuun. 

Mikäli eläinlääkäri tarjoaa eläinlääkäri­palveluita itsenäisesti ammatinharjoittajana eikä toisen omistaman klinikan kautta tai kunnaneläinlääkärinä, on hän yhä itse vastuussa potilastiedoista, niiden säilyttämisestä ja niihin liittyvistä tietosuojavelvoitteista. 

Kunnalliset klinikkamaksut pakollisiksi  

Uuden lain mukaan kunnan tulee periä järjestämisvastuun palveluista kotieläimen omistajalta tai haltijalta maksu silloin, kun kotieläintä hoidetaan eläinlääkärin vastaanotolla. Siten niin sanottujen klinikkamaksujen perimisestä tulee pakollista, ja kunta voi näillä maksuilla kattaa toimitiloista, työvälineistä ja avustavan henkilökunnan palkkauksesta aiheutuvien kustannusten lisäksi myös muita kunnalle aiheutuvia kustannuksia, kuten esimerkiksi eläinlääkärin palkkaa. Kunnan tulee kuitenkin itse määrittää maksun suuruus. 

Mikäli kunta ei vielä peri klinikkamaksuja, tulee niitä alkaa periä vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Maksun tulee olla palvelujen käyttäjien kannalta kohtuullinen eikä se voi ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia.

Hallituksen esityksessä on erikseen mainittu, että kunnallisten maksujen, kuten klinikka­maksun, periminen toteutetaan käytännössä siten, että kunta laskuttaa asiakasta joko vastaanottokäynnin yhteydessä tai jälkikäteen. Laskutusta ei ole perusteita toteuttaa siten, että raha ohjautuisi ensin kunnaneläinlääkärille, joka tilittäisi sen kunnalle.

Tämä tarkoittaa useilla alueilla muutosta nykyiseen toimintatapaan, jossa eläinlääkäri on veloittanut klinikkamaksun asiakkaalta ja myöhemmin maksanut sen kunnalle.  

Kuntien maksamat subventiot 

Subventioiden maksaminen eläinten pitopaikoissa tarjottavien palveluiden osalta on yhä mahdollista uuden lain tultua voimaan. Uuden lain mukaan eläinten pitopaikassa annettavien järjestämisvastuuseen kuuluvien eläinlääkäripalvelujen käyntipalkkiosta ja matkakustannusten korvauksesta omistajalta tai haltijalta peritään enintään se järjestäjän määrittelemä määrä, joka on kohtuullinen ottaen huomioon alueella suoritettavien käyntimatkojen pituudet ja niistä aiheutuvat palvelujen hintaerot sekä asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Loppu­osa peritään järjestäjältä. 

Potilastietoihin liittyvät säilyttämisvastuut ja tietosuojavelvoitteet siirtyvät yksiselitteisemmin eläinlääkäripalveluiden tarjoajille. 

Hallituksen esityksen mukaan tarkoitus ei ole poistaa kuntien harkintavaltaa sen suhteen, tarvitaanko matkasubventioita, vaan tarkentaa aiempia väljiä säännöksiä, rajata kunnan subventiomahdollisuuden ulkopuolelle vastaanotolla tarjottavat palvelut sekä yhtenäistää etäisyyksistä johtuvien subventioiden toteutustapaa.

Lain tultua voimaan subventioita voidaan siis maksaa vain käyntipalkkioista sekä matkakustannuksista ja niitä voidaan maksaa vain järjestämisvastuun palveluista, ei täydentävistä palveluista. Lisäksi laissa tarkennetaan, että subvention perii aina eläinlääkäri kunnalta. Subventioiden maksaminen suoraan tuottajille ei ole enää mahdollista.  

Eläinlääkäripalveluiden valvonnan ulottaminen julkiseen palveluntuotantoon 

Eläinlääkintäpalveluiden valvonta ulottuu uuden lain myötä yksityisten eläinlääkintäpalveluiden tuottajien lisäksi myös julkisten eläinlääkäripalvelujen tuotantoon. Aiemmin vain yksityistä palveluntuotantoa koskeneita, tarkastuksia ja palvelutoimintaan kohdistuvia hallinnollisia pakkokeinoja käsitteleviä säännöksiä sovelletaan jatkossa myös julkisten palveluiden tuotantoon eli kuntien tarjoamiin eläinlääkäripalveluihin. 

Tätä perustellaan hallituksen esityksessä sillä, että kunnaneläinlääkärien vastaanottotiloissa tai niissä harjoitettavassa toiminnassa saattaa esiintyä epäkohtia, joihin valvontaviranomaisen tulee voida puuttua muutenkin kuin yksittäisen eläinlääkärin toimintaa arvioimalla ja siihen puuttumalla. Samalla eläinlääkintäpalveluiden tuottajien velvoite rekisteröidä toimintansa ulotetaan koskemaan yksityisten palveluntuottajien lisäksi myös julkisia eläinlääkäripalveluiden tuottajia eli käytännössä yhteistoiminta-alueita. 

Palvelun järjestäjän tulee ilmoittaa Ruokavirastolle niiden toimipisteiden yhteystiedot, joissa ne tuottavat itse palveluita. Ilmoitus tulee tehdä vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Rekisteriin tallennetaan valvontaviranomaiselle tehdyssä ilmoituksessa vaaditut tiedot sekä tiedot suoritetuista tarkastuksista ja mahdollisista toimijaan kohdistetuista määräyksistä.  

Julkisin varoin tuettuja eläinlääkäripalveluja koskeva avoimuusvelvollisuus 

Uuden eläinlääkintähuoltolain 33. §:n mukaan järjestämisvastuuseen kuuluvien julkisin varoin tuettujen eläinlääkäripalvelujen tuottajaan sovelletaan, mitä niin sanotussa avoimuuslaissa säädetään eräiden yritysten velvollisuudesta pitää erillistä kirjanpitoa tai laatia eriyttämislaskelma yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista, erilliskirjanpitoon liittyvästä avoimuusvelvollisuudesta, tietojen säilyttämisestä ja kokoamisesta sekä ministeriön ja muiden viranomaisten tiedonsaanti- ja tiedonanto-oikeuksista.  

Käytännössä tämä tarkoittaa velvollisuutta laatia eriyttämislaskelma järjestämisvastuun sisältämien palveluiden osalta. Laskelmasta ilmenevät näiden eriyttämisvelvollisuuden alaisten palvelutoimintojen tuotot ja kulut. Eriyttämislaskelman lopputuloksena saadaan samalla selville järjestäjän maksama julkinen tuki eläinlääkäripalveluille. Lisäksi kunnan tulee koota ja kuvata tiedot palkkioista, joita kunnaneläinlääkärit ovat perineet järjestämisvastuuseen kuuluvista eläinlääkäripalveluista, vähennettyinä palkkioiden hankkimiseen kohdistuvilla kuluilla. 

Tarkempi ohje eriyttämislaskelman tekemisestä ja kunnaneläinlääkärien palkkioiden keräämisestä ja säilyttämisestä on löydettävissä maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilta. Eriyttämislaskelman laatiminen ei ole yksittäisen kunnaneläinlääkärin tehtävä, vaan vastuu siitä kuuluu eläinlääkintäpalveluiden järjestäjälle. 

Kuva alussa: Eläinlääkintähuoltolain uudistus tuo mukanaan muutoksia paitsi palveluiden rajauksiin ja hinnoitteluun myös esimerkiksi kunnaneläinlääkärien palkkausjärjestelmään ja kunnallisiin klinikkamaksuihin. Kuvituskuva.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 7/2025.