Uusi eläinlääkintähuoltolaki turvaa kunnaneläinlääkäripalvelut 

Uudella lailla pyritään turvaamaan kunnaneläinlääkärijärjestelmä toimivana kokonaisuutena, estämään laajat yhtiöittämiset ja takaamaan kunnaneläinlääkäreille mahdollisimman mielekäs työnkuva.  

Miksi eläinlääkintähuoltolaki on uudistettu?  

Kilpailulainsäädäntöön ja kuntalakiin on tehty muutoksia vanhan, vielä voimassa olevan eläinlääkintähuoltolain voimaantulon jälkeen. Muutokset perustuvat EU:n kilpailuoikeudelliseen sääntelyyn.  

Kuntalaissa säädetään, että kunnan hoitaessa sille tarkoitettua tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla (kyse on siis yksityisten kanssa kilpailevasta toiminnasta) sen on annettava tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi, eli kunnalla on yhtiöittämisvelvollisuus. Siltäkin osin, jolta kunnalla ei ole nimenomaisen kuntalain yhtiöittämispoikkeuksen perusteella velvollisuutta yhtiöittää kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvaa taloudellista toimintaa, toiminta on hinnoiteltava markkinaperusteisesti.  

Mikäli kunta tuottaa peruseläinlääkäripalveluja seura- ja harrastuseläimille tilanteessa, jossa alueella on riittävästi yksityistä palveluntarjontaa, peruseläinlääkäripalvelujen tuottaminen voi tulla arvioitavaksi kilpailullisena toimintana.  

Uusi laki tarvittiin turvaamaan kunnaneläinlääkärijärjestelmän toiminta.  

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) tutki aiemmin Oulun kaupungin toimintaa eläinlääkäripalveluiden osalta, mutta myös muualla palvelu on järjestetty samantyyppisesti. KKV näki toiminnassa kilpailuoikeudellisia ongelmia seura- ja harrastuseläimille suunnattujen peruseläinlääkäripalvelujen tarjonnan osalta. Virasto kuitenkin päätti, ettei se tutkisi asiaa palvelutuotannon rakenteen osalta, sillä lain uudistaminen oli vireillä.  

Yhtiöittämisvelvollisuus ja vaatimus markkinaperusteisesta hinnoittelusta ovat olemassa jo nykyisen, voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Niiden toteutumista valvova KKV ei vain ole vielä tutkinut asiaa eläinlääkäripalveluiden palvelutuotannon rakenteen osalta, mutta pitää tilannetta ongelmallisena. Nykyinen tilanne ei siis olisi säilynyt, vaikka uutta lakia ei olisikaan hyväksytty.  

Mikä muuttuu uuden lain tullessa voimaan?  

Uuden eläinlääkintähuoltolain keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että kunnaneläinlääkäripalvelut vastaavat sekä alueellisia tarpeita että lainsäädännön vaatimuksia. Seuraavaksi käydään lyhyesti läpi merkittävimpiä muutoksia. 

Järjestämisvastuun rajaaminen 

Uusi laki rajaa kuntien lakisääteisen eläinlääkäripalveluiden järjestämisvastuun selvemmin kuin vanha laki. Vielä voimassa olevassa nykyisessä laissa järjestämisvastuun rajaus on väljä ja tulkinnanvarainen.  

Uuden lain 8 §:ssä on määritelty ne palvelut, jotka katsotaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kansanterveyden kannalta välttämättömiksi eläinlääkäripalveluiksi. Nämä palvelut turvataan tarvittavilta osin julkisen järjestämisvastuun kautta.

Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin silloin, kun alueen yksityiset palveluntarjoajat eivät tarjoa näitä palveluita riittävissä määrin tai kohtuullisella hinnalla, tulee kunnan ne tarjota. Samalla lista määrittää kunnan järjestämisvastuun enimmäislaajuuden. Kunnalla ei siis ole lakisääteistä velvollisuutta tarjota tämän listan ulkopuolisia palveluita.  

Uuden lain 9 §:ssä säädetään järjestämisvastuusta tarkemmin. Järjestämisvastuun laajuus määräytyy alueellisesti. Kaikkien kuntien tulee järjestää 8 §:n palvelut elintarvike- ja turkistuotantoeläimille sekä kiireellinen eläinlääkärinapu. Muiden 8 §:n palveluiden osalta kunnan tulee itse määritellä niiden kuuluminen järjestämisvastuuseen laissa määriteltyjen periaatteiden mukaan.  

Kunta voi tulevaisuudessakin sopia palveluiden järjestämisestä yksityisen palveluntuottajan kanssa, mutta kunnan tulee sopimusta tehdessä huolehtia siitä, että asiakashinnat ovat kohtuulliset. Kohtuullisuus ei kuitenkaan tarkoita samaa hintatasoa kuin kunnallisessa eläinlääkäritaksassa. 

Järjestämisvastuun määritteleminen ja markkinatilanteen arviointi 

Kunnan tulee itse määrittää järjestämisvastuun laajuus muiden 8 §:n palveluiden kuin elintarvike- ja turkistuotantoeläimille tarjottavien palveluiden ja kiireellisen eläinlääkärinavun osalta.  

Lähtökohtana määrittelemiselle on alueellinen markkinatilanne ja arvio siitä, missä määrin yksityinen tarjonta on riittävä vastaamaan alueen asukkaiden tarpeisiin saada lain tavoitesäännöksessä mainitut yhdenvertaiset, toimivat ja kohtuuhintaiset eläinlääkäripalvelut.  

Seura- ja harraste-eläinten perustasoisten kiireettömien palveluiden sisällyttäminen järjestämisvastuuseen voi perustua esimerkiksi siihen, että yksityisiä palveluja ei ole lainkaan tarjolla tai niiden saatavuus tai kattavuus on riittämätön. Puutteet voivat liittyä esimerkiksi aukioloaikoihin, palveluissa oleviin toimenpide- tai eläinlajikohtaisiin rajauksiin tai palvelujen korkeaan hintaan.  

Palvelukohtaisen arvioinnin lisäksi täytyy ottaa huomioon, millaista palvelukokonaisuutta oman tuotannon ylläpitäminen ja säädettyjen eläinlääkintähuollon tehtävien hoituminen kullakin alueella käytännössä vähintään edellyttää. Minimijärjestämisvastuuta laajempi järjestämisvastuu voidaan siten perustella myös sillä, ettei kokonaisuutta ympärivuorokautisine päivytyksineen ole muuten mahdollista järjestää. 

Järjestämisvastuun ylittävien palveluiden hinnoittelu markkinahintaisesti ja erillisen kirjanpidon pitäminen 

Järjestämisvastuun ulkopuoliset palvelut tulee hinnoitella markkinaperusteisesti, ja niistä on pidettävä erillistä kirjanpitoa. Velvollisuus markkinaehtoiseen hinnoitteluun ja eriytetyn kirjanpidon pitämiseen näistä palveluista ei tule eläinlääkintähuoltolaista vaan kunta- ja kilpailulaeista. Periaatteessa nämä velvoitteet ovat olleet voimassa jo vanhan, vielä voimassa olevan eläinlääkintähuoltolain aikana, mutta niiden noudattamista ei ole laajemmin valvottu.  

Käytännössä järjestämisvastuun eli 8 §:n toimenpidelistauksen tai kunnan määrittämän suppeamman listauksen ulkopuoliset palvelut tulee hinnoitella markkinahintaisesti. Poikkeuksena tähän ovat syrjäiset markkinapuutosalueet, joilla yksityinen palveluntarjonta ei ole kannattavaa ja sitä ei siksi ole. Tarkempaa ohjeistusta markkinaperusteisen hinnoittelun toteutuksesta kunnissa ei ole ainakaan vielä saatavilla. 

Yhtiöittämispoikkeus 

Uuteen jo hyväksyttyyn lakiin tehtiin muutos, joka mahdollistaa järjestämisvastuun ulkopuolisten palveluiden tarjoamisen ilman kuntalaista tulevaa yhtiöittämisvelvollisuutta. Säädetty yhtiöittämispoikkeus on kuitenkin rajattu eikä tarkoita, että kunta voisi tarjota esimerkiksi pitkälle meneviä erikoiseläinlääkäripalveluita.  

Toiminnan tulee olla oikeasuhtaista, kun huomioidaan palveluntarjoajan tehtävät ja alueen yksityinen palveluntarjonta. Tästä säädetään lain 17 §:ssä. Tämä helpottaa järjestämisvastuun ulkopuolisten palveluiden tarjoamista, kun yhtiöittämisvelvollisuutta ei tarvitse pohtia heti. Näin voidaan myös helpommin taata kunnaneläinlääkärien työnkuvan säilyminen mielekkäänä ja toisaalta tarjota rajatusti tarpeellisia palveluita alueen asukkaille. Näiden palveluiden roolin tulee kuitenkin olla vain täydentävä, eikä kunnan ole tarkoitus kilpailla yksityisten palveluntarjoajien kanssa. 

Mahdollisuus muuttaa kunnaneläinlääkärien palkkausjärjestelmää 

Toisin kuin nyt voimassa oleva laki, uusi laki mahdollistaa kunnaneläinlääkärien palkkausjärjestelmän muutoksen. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti siirtymistä jonkinlaiseen kuukausipalkkaan ja samalla työaikaan. 

Laki jättää palkkamallin työmarkkinajärjestöjen sovittavaksi. Muutoksesta sovittaisiin Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajan ja Suomen Eläinlääkäriliiton välisissä neuvotteluissa. Palkkausjärjestelmä ei kuitenkaan ole muuttumassa lain tullessa voimaan vuoden 2026 alussa, vaan tämä vaatii erillistä sopimista asiasta.   

Yliopistollisen eläinsairaalan asema 

Uuden lain myötä Yliopistollisen eläinsairaalan opetus- ja tutkimustoimintaa varten riittävän potilasaineksen saatavuus turvataan lailla. Tämä toteutetaan velvoittamalla yliopiston toiminta-alueen kunnat sopimaan eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä Yliopistollisen eläinsairaalan kanssa.  

Muita muuttuvia asioita 

Lain myötä tulee voimaan myös muutamia muita pienempiä muutoksia. Potilasasiakirjojen säilyttämisvastuita täsmennetään. Vastuu potilasasiakirjoista siirtyy sekä julkisen että yksityisen palveluntuotannon osalta järjestäjälle tai palvelun tuottajalle.  

Klinikkamaksujen perimisestä tulee pakollista, ja kunta voi näillä klinikkamaksuilla kattaa toimitiloista, työvälineistä ja avustavan henkilökunnan palkkauksesta aiheutuvien kustannusten lisäksi myös muita kunnalle aiheutuvia kustannuksia, kuten esimerkiksi eläinlääkärin palkkaa. 

Eläinlääkintäpalveluiden valvonta ulottuu uuden lain myötä yksityisten eläinlääkintäpalveluiden tuottajien lisäksi myös julkisten eläinlääkäripalvelujen tuotantoon. Aiemmin vain yksityistä palveluntuotantoa koskeneita tarkastuksia sekä palvelutoimintaan kohdistuvia hallinnollisia pakkokeinoja käsitteleviä säännöksiä sovelletaan myös julkisten palveluiden tuotantoon eli kuntien tarjoamiin eläinlääkäripalveluihin. 

Kuva alussa: Kunta voi jatkossakin sopia määrittämiensä eläinlääkäripalveluiden järjestamisestä yksityisen palveluntuottajan kanssa. Asiakashintojen tulisi pysyä kohtuullisina. Kuvituskuva. 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 1/2025.