Yhtälö-oppia 

Nyt koulujen lukukauden loppuessa voisin kertoa keväällä tapahtuneesta oivalluksesta. Katsoimme yhdessä seiskaluokkaiseni kanssa matematiikan kokeeseen tulevia aiheita. Tällä kertaa koe käsittelisi yhtälöitä. Hänen sanoin matematiikkaan oli nyt tullut kirjaimia mukaan. 

Yhtälöiden ratkaisussa tärkeää on muistaa, että yhtäläisyysmerkin molemmille puolille tehdään samat laskut. Mitä toiselle puolelle tehdään, se tehdään myös toiselle puolelle – oli kyse kertomisesta, jakamisesta, yhteen- tai vähennyslaskusta. Koska ollaan vielä yhtälöiden alkuvaiheessa, MAOL-kirjasta ei tarvitse hakea ratkaisuja toisen asteen yhtälöihin. Tässä vaiheessa yhtälöissä on vasta yksi tuntematon kerrallaan. Harjoittelussa on siis perustoimet yhtälöiden ratkaisuun. Tiedän omasta kokemuksesta ja vanhemman lapsen kohdalta, että yhtälöt monimutkaistuvat. Myöhemmin tuntemattomia on useampi, ja MAOL-kirjasta tulee pysyvä osa matematiikkaa.  

Keväällä yhtälöitä rakennettiin myös muualla kuin meillä kotona. Valtion budjettiriihessä pöydällä olivat tulevat määrärahat ja keinot sopeutua vaikeaan taloustilanteeseen. Kyse on yhtälöstä, jossa pyritään tasapainottamaan valtion menot ja tulot. Suurin tuntematon on verotulojen määrä sekä valtionlainan korko. Toinen yhtälö, johon haluan tässä kirjoituksessa keskittyä, liittyy menojen sisältöön. Sanallisesta tehtävästä syntyy lopulta yhtälö, jossa toisella puolella ovat eurot sekä toisella lakisääteiset tehtävät ja virkamiesten määrä. 

Hallituksen esityksen mukaan valtion määrärahoja leikataan vielä tämän hallituskauden aikana sadoilla miljoonilla euroilla. On siis selvää, että yhtälössä euroja on jatkossa vähemmän. Julkisella puolella tähän on jo totuttu ja keskustelu koskee enemmän leikkausten suuruusluokkaa kuin niiden suuntaa. Viime vuosina yhtälöä on tasapainotettu vähentämällä henkilöstöä ja priorisoimalla lakisääteisiä tehtäviä. 

Entisenä valtion virkamiehenä olen kuitenkin huomannut läheltä, että henkilöstön vähentämisen ja prio­risoinnin tie on kuljettu loppuun jo aikoja sitten. Jäljelle on jäänyt vähäisen henkilöstön ylikuormitus, kun tehtävät kasaantuvat, ja osa tehtävistä on priorisoinnin jälkeen pakko jättää tekemättä. Mistään matalammalla laadulla tekemisestä ei voi enää puhua, jos valvontaa ei kohdisteta tai näytteitä ei tutkita määrärahojen vähäisyyteen perustuen.  

Tarvitaan siis jälleen uudet byrokratian purkutalkoot – enkä enää pysy laskuissa, monennetko ne ovat. Ei vain toimijoiden ja eläinten pitäjien näkökulmasta, vaan myös viranomaisten tehtävien osalta. On sanottava suoraan, mitä tehtäviä julkisella puolella jätetään tekemättä, ja muutettava sen mukaisesti viranomaisten lakisääteisiä tehtäviä. Eläinlääkintähuollossa saatiin temppulista aikaiseksi, ja nyt on aika saada vastaava muille tehtäväalueille. Nämä muutokset on tehtävä tietoisesti vähentämällä viranomaisten tehtäviä samalla leikkurilla kuin määrärahoja. Vähentämällä siis molemmilta puolilta yhtälöä. 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 4/2026.

Mikko Turku

Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja