Naudan kliinisen utaretulehduksen bakteerietiologia – Saaren ambulatorisen klinikan aineisto vuonna 2002–2003
Tiivistelmä
Kliinisen utaretulehduksen aiheuttajabakteereita koskevia tilastoja ei ole systemaattisesti kerätty missään maassa. Yksittäisten tutkimusten perusteella kliinisen utaretulehduksen aiheuttajien jakauma näyttää muuttuneen aikojen kuluessa, ja eri maiden jakaumissa on selviä eroja. Tämän työn tarkoituksena oli syventävien opintojen projektina tutkia Saaren ambulatorisella klinikalla diagnosoiduista kliinisistä utaretulehduksista eristettyjen bakteerien jakaumaa vuosina 2002–2003.
Aineisto koostui 1 017 kliinisestä utaretulehdustapauksesta (terveystarkkailun diagnoosikoodi 301). Sairaista neljänneksistä otetuista maitonäytteistä eristettyjen bakteerien suhteelliset osuudet olivat seuraavat: Staphylococcus aureus 10,7 prosenttia, koagulaasi-negatiivinen stafylokokki (KNS) 15,6 prosenttia, Streptococcus uberis 13,7 prosenttia, Streptococcus dysgalactiae 9,5 prosenttia, koliformit 11,6 prosenttia, Arcanobacterium pyogenes 3,8 prosenttia ja jokin muu bakteeri tai sekakasvu 7,9 prosenttia.
Negatiivinen viljelytulos saatiin 27,1 prosentissa näytteistä. Stafylokokkien penisilliiniherkkyys testattiin betalaktamaasitestillä. S. aureuksista 22,9 prosenttia ja KNS-bakteereista 13,2 prosenttia oli penisilliiniresistenttejä. Verrattuna 1980-luvun puolivälissä tehtyyn tutkimukseen S. aureus on kliinisen utaretulehduksen aiheuttajana selvästi harvinaistunut. KNS-bakteerien aiheuttamia tulehduksia oli enemmän kuin 1980-luvulla, mutta suurin piirtein yhtä paljon kuin 1990-luvulla. Negatiivisia viljelytuloksia oli aiempaa enemmän. Stafylokokkien penisilliiniresistenssiä oli selvästi vähemmän kuin maanlaajuisessa kartoitustutkimuksessa.
Tuloksia verrataan 1980- ja 1990-luvulla samalla alueella tehdyissä tutkimuksissa saatuihin tuloksiin, EELAn vuonna 2001 tekemään utaretulehduskartoitukseen sekä muista maista saatavilla oleviin tietoihin.
Summary
Comprehensive data on the distribution of bacteria causing clinical bovine mastitis are not available for any country. According to the results from individual studies, the bacterial etiology of clinical mastitis changes over time and there are clear differences between countries. The aim of the present study was to investigate the bacterial etiology of clinical mastitis in 2002–2003 in the practice area of Saari Ambulatory Clinic.
The material comprised 1 017 cases of clinical mastitis (code 301 in the diagnosis list of the Finnish health recording system), from which aseptic milk samples were collected. The distribution of bacteria isolated from the samples was as follows: Staphylococcus aureus 10.7 %, coagulase-negative staphylococci (CNS) 15.6 %, Streptococcus uberis 13.7 %, Streptococcus dysgalactiae 9.5 %, coliforms 11.6 %, Arcanobacterium pyogenes 3.8 %, and other bacteria or mixed growth 7.9 %.
No bacterial growth was recorded for 27.1 % of the samples. Susceptibility of staphylococci to penicillin G in vitro was tested using a beta-lactamase test: 22.9 % of S. aureus and 13.2 % of CNS were resistant to penicillin. Compared with the situation in the 1980’s, the proportion of S. aureus as a clinical mastitis causing agent is lower and CNS have become more common. Samples with no bacterial growth were found more frequently than before. Penicillin-resistance of staphylococci was clearly lower than reported in the nationwide survey.
The results are compared with those from earlier studies carried out during the 1980’s and 1990’s in the same area. Literature on the bacterial etiology of clinical mastitis is reviewed and the present results are compared with those from other countries as well as with the results from the Finnish mastitis survey on subclinical mastitis from 2001.
Ydinkohdat
- Kliinisen utaretulehduksen aiheuttajabakteereita koskevia tilastoja ei ole systemaattisesti kerätty missään maassa.
- Yksittäisten tutkimusten perusteella kliinisen utaretulehduksen aiheuttajien jakauma näyttää muuttuneen aikojen kuluessa, ja eri maiden jakaumissa on selviä eroja.
- Tuloksia verrataan 1980- ja 1990-luvulla samalla alueella tehdyissä tutkimuksissa saatuihin tuloksiin.
- Tuloksia myös EELAn vuonna 2001 tekemään utaretulehduskartoitukseen ja muden maiden tverrataanietoihin.