Varsojen synnynnäiset koukistajiin liittyvät asentovirheet– kirjallisuuskatsaus
Tiivistelmä
Pehmytkudoksiin liittyvät asentovirheet, joissa nivel on joko yli- tai aliojentuneessa asennossa, ovat vastasyntyneillä varsoilla melko yleisiä. Koukistumista eli nivelen hyperfleksiosta käytetään usein hieman virheellisesti nimitystä jännekontraktio, sillä koukistumien syynä on ennemmin lihas-jänneyksikön riittämätön pituus ja asentovirheisiin saattaa liittyä useiden pehmytkudosrakenteiden kireyttä tietyn jänteen sijaan.
Asentovirheiden etiologia on yleensä tuntematon tai monisyinen. Taustalla voi vaikuttaa esimerkiksi genetiikka, virheasennot kohdussa sekä tiineyden aikaiset sairaudet, puutokset tai teratogeenit. Oireiden vakavuus vaihtelee hyvin voimakkaasta rampauttavasta hyperfleksiosta lievään koukistumaan, joka saattaa jäädä omistajalta huomaamatta. Synnynnäisiä koukistajiin liittyviä ongelmia esiintyy etenkin vuohis- ja karpaalinivelissä, harvemmin kavio-, ruunu– ja kinnernivelissä. Vakavien asentovirheiden yhteydessä voi esiintyä myös ojentajajännerepeämiä.
Hoitona käytetään rajoitettua liikuntaa, tukisiteitä tai lastoja, oksitetrasykliiniä, kipulääkitystä, sairaskengitystä ja vakavissa tapauksissa kirurgiaa. Hevosia hoitavien eläinlääkäreiden on tärkeää tunnistaa sairaus ja osata aloittaa hoito viiveettä, sillä suurin osa tapauksista vastaa hoitoon nopeasti. Hoidon viivästyttäminen pahentaa ongelmaa ja heikentää ennustetta.
Ennuste vaihtelee erinomaisesta toivottomaan ongelman vakavuusasteen mukaan. Synnynnäisiin koukistajiin liittyviin asentovirheisiin kuuluu myös nivelten yliojentuminen, jota esiintyy useimmiten takajalkojen vuohisnivelissä, etenkin ennenaikaisilla tai epäkypsillä varsoilla.
Asentovirhe johtuu koukistajalihasten velttoudesta, ja suurin osa paranee itsekseen varsan vahvistuessa. Vakavat tapaukset vaativat kuitenkin välitöntä hoitoa lisävaurioiden välttämiseksi.
Summary
Congenital flexural deformities, in which the joint is either hyperflexed or -extended, are fairly common in newborn foals. Hyperflexion is often incorrectly referred to as contracted tendons, as the cause is more likely due to the insufficient length of the muscle-tendon unit. There are also several soft tissue structures involved instead of a specific tendon.
Etiology is often unknown or multifactorial. Contributing factors can include genetics, intrauterine malposition, and diseases, deficiencies, or teratogens during pregnancy. The severity varies from severe, crippling hyperflexion to mild flexion that may go unnoticed by the owner. Congenital problems are especially found in the fetlock and carpal joints, and less commonly in the coffin, pastern, and tarsal joints. Severe deformities can also be associated with extensor tendon ruptures.
Treatment includes exercise limitation, support bandages or splints, oxytetracycline, pain medication, therapeutic shoeing, and in severe cases, surgery. It is important for veterinarians treating horses to recognize the condition and know how to start treatment promptly, as most foals respond quickly to treatment, but delaying treatment worsens the problem and weakens the prognosis.
The prognosis varies from excellent to hopeless depending on the severity of the problem. Congenital flexural deformities also include joint hyperextension, which most commonly occurs in hind fetlock joints, especially in premature or immature foals.
The condition is due to the laxity of the flexor muscles, and in most cases, it self-corrects as the foal gets stronger. Severe cases, however, require immediate care to avoid further damage.
Ydinkohdat
- Koukistuksellisia asentovirheitä esiintyy yleisimmin karpus- ja vuohisnivelissä.
- Hoito tulee aloittaa heti, sillä sairaus aiheuttaa kipua ja pahenee pitkittyessään.
- Suurin osa paranee konservatiivihoidolla, kuten liikunnan rajoituksella ja kipulääkityksellä.
- Vakavammat tapaukset voivat vaatia lastoitusta, oksitetrasykliiniä tai jopa kirurgiaa.
- Lievissä tapauksissa ennuste on hyvä, vakavissa ja kirurgiaa vaativissa tapauksissa yleensä heikko.