Opiskelijat rakentavat huomisen ammattikunnan
Opiskelijat ovat Eläinlääkäriliiton tärkeä kohderyhmä paitsi jäsenhankinnan kannalta myös siksi, että heistä rakentuvat tulevat eläinlääkärisukupolvet.
Pääsy osaksi ammattikuntaa jo opiskeluaikana ei ole kaikissa ammateissa itsestäänselvyys vaan enemmänkin poikkeus. Opiskeluaikana muodostettu vahva yhteenkuuluvuuden tunne kantaa läpi työuran aina eläkepäiviin saakka.
Opiskelijateema on juuri tänä syksynä erityisen ajankohtainen, sillä eläinlääketieteellisessä aloittaa opintojaan aiempaa suurempi kurssi. Sisäänotossa on nyt ylitetty 90 uuden opiskelijan raja.
Nousu ensimmäisten kurssien noin kymmenestä opiskelijasta on merkittävä, mutta aikaakin on kulunut vuosikymmeniä. Suurempaan aloituspaikkojen määrään on valmistauduttu vuosia.
Yliopiston päivitetty opetussuunnitelma tuo helpotusta muutoksen keskellä, mutta matkan aikana kohdataan vielä varmasti erityispiirteitä ja huomioitavaa. Tästä kirjoittivat dekaani Olli Peltoniemi ja varadekaani Riikka Keto-Timonen.
Opiskeluaikaiset vuosikurssit muodostavat yhteisöjä, joiden identiteetti rakentuu yhteisille kokemuksille. Yhdistäviä tekijöitä on monia: osa on aloittanut opintonsa korona-aikana, osa taas kuuluu ensimmäiseen Viikissä opiskelleeseen vuosikurssiin. Oman yhteisönsä muodostavat myös Suomen historian ensimmäinen eläinlääketieteellisen alan vuosikurssi sekä viimeinen Tartossa viron kielellä opintonsa suorittanut vuosikurssi.
Jää nähtäväksi onko ”ensimmäinen suurempi vuosikurssi” vuonna 2026 opinnot aloittaneita määrittävä asia. Nyt moni lukija saattaa huomauttaa, että juuri heidän kurssinsa oli se ensimmäinen suurempi vuosikurssi. Näin olen kuullut useamman opiskelijamäärien kasvun jälkeen aloittaneen kurssin määrittelevän itseään.
Onkin hyvä muistaa, että historiasta löytyy usein vastaavia vedenjakajia ja merkkipaaluja. Aidosti ainutlaatuisia ne ovat yleensä vain lyhyen aikaa ja rajatusta näkökulmasta katsottuna.
On antoisaa nähdä, miten vuosikurssi yhdistää kollegoita vuosikymmenienkin jälkeen. Eri vuosikurssit järjestävät tapaamisia jopa vuosittain, ja monelle Eläinlääkäripäivistä on muodostunut kurssin kokoon keräävä perinne. Vaikka elämä vie eri suuntiin niin ammatillisesti kuin maantieteellisesti, löytyy opiskeluaikana punottu yhteys uudestaan kerta toisensa jälkeen.
Ammattikuntamme on selvinnyt aiemmistakin sisäänottomäärän nostoista, joiden pelättiin sekoittavan työmarkkinat. Olen luottavainen, että selviämme siitä myös nyt. Muutos tuo myös mahdollisuuksia laajentaa eläinlääketieteen tekemistä ja osaajia uusille aloille. Eläinlääkintäalaa nykymuodossaan ei olisi voitu saavuttaa menneisyyden matalammilla opiskelijamäärillä.
Uusia opiskelijoita onnittelen maailman parhaan tieteenalan valitsemisesta. Tutkinnolla pääsette kokemaan paljon ja tekemään monipuolista työtä. Muistakaa myös nauttia opiskelijaelämästä ja tutustua kurssitovereihinne, heidän kanssaan tulette kirjoittamaan ammattikuntamme tarinan seuraavat 50 vuotta.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 5/2026.
Mikko Turku
Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja
Kuntapraktikoiden sivutoimet ja uusi eläinlääkintähuoltolaki
