Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto selvittävät yhdessä riistaruokintapaikkojen tautiriskejä

Riistanhoidollisen tukiruokinnan tavoitteena on vahvistaa riistakantoja vähentämällä talvikuolleisuutta sekä parantamalla yksilöiden kuntoa ja lisääntymiskykyä. Suomessa ruokitaan etenkin valkohäntäkauriita, metsäkauriita, villisikoja ja riistalintuja, ja lisäravintona käytetään muun muassa viljoja ja juureksia. Ruokintapaikat sijaitsevat usein maatalouselinympäristöissä tai niiden lähellä.

Riistaruokinnalla voi kuitenkin olla myös haitallisia vaikutuksia eläinyksilöihin ja populaatioihin. Haitat johtuvat usein eläinten määrän ja tiheyden kasvusta sekä ruokinnalle kerääntyvistä kuokkavieraista, kuten jyrsijöistä ja pienpedoista.

Yksi vakavimmista haitoista on tautien ja loisten leviäminen ihmisiin ja tuotantoeläimiin, sillä sekä lajien sisäiset että lajien väliset kontaktit lisääntyvät. Pohjois-Amerikassa nautatuberkuloosi, bruselloosi ja hirvi-
eläinten näivetystauti ovat levinneet osin juuri ruokinnoissa. Suomessa tautiriskejä ei ole aiemmin tutkittu.

Selvitys

Luke selvittää Varsinais-Suomessa sijaitsevilla riistaruokintapaikoilla vierailevien eläinten ja eläinlajien määrää riistakameravalvonnan avulla. Lisäksi Luke tutkii GPS-seurannalla pannoitettujen valkohäntäkauriiden liikkeitä ruokintapaikkojen ja maatalouselinympäristön välillä.

Ruokavirasto puolestaan tutkii, löytyykö ruokintapaikoilta ihmisille ja tuotantoeläimille vaarallisia patogeenejä, lisääkö ruokintapaikoilla käyminen villieläinten loistaakkaa ja leviävätkö mikrobilääkeresistenssitekijät ruokinnan välityksellä. Luke koordinoi hanketta, jonka rahoittaa Maatilatalouden kehittämisrahasto (Makera). Hanke toteutetaan vuosina 2024–2026.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 8/2024.

Kuva alussa: Kauriita nauttimassa omenoista. Kuva: Luonnonvarakeskus. Riistakameroilla otettujen kuvien julkaisuun on pyydetty erikseen lupa.

Jussa-Pekka Virtanen

Kirjoittaja on erikoistutkija, Ruokaviraston eläinterveystutkimusyksikössä.