Ritinäruttoa todettu Suomessa monen vuoden jälkeen

Ritinärutto on anaerobisen Clostridium chauvoei -bakteerin aiheuttama fataali lihasten tulehdus. Tauti on saanut nimensä siitä, että bakteerit muodostavat kaasua tulehtuneeseen lihaskudokseen, mikä saa lihaksen ritisemään.

Eteläsuomalaisella lypsykarjatilalla muutamaa päivää aiemmin poikinut lehmä oli alkanut ontua ja sen yleisvointi heikentyä. Taudinkulku oli nopea, ja lehmä kuoli alle puolessa vuorokaudessa oireiden havaitsemisesta. Kuoleman jälkeen takajalassa havaittiin veren tihkumista ihon läpi.

Oireiden vuoksi Ruokavirastossa naudasta poissuljettiin ensin pernarutto. Kun pernaruttoa ei todettu, lähetettiin lehmän ruho Ruokavirastoon sairauden syyn selvitykseen. Ruumiinavauksessa lehmän toinen takajalka oli turvonnut ja reisilihaksissa oli kuivia, tummia ja lievästi kaasuuntuneita alueita. Lisäksi kohtu oli huonosti palautunut poikimisen jäljiltä.

Histologisessa tutkimuksessa lihaksissa todettiin akuutti kuolio, verenvuotoa ja kaasua. Lihasnäytteistä tehtiin suora Gram-värjäys, jossa todettiin runsaasti itiöllisiä sauvabakteereita. Lihaksesta ja maksasta tehtiin anaerobiset bakteeriviljelmät, joissa kasvoi runsaasti erilaisia bakteereita. Viljelmistä tehtiin PCR-tutkimus ritinäruton varalta, ja niistä saatiin positiivinen tulos, mikä vahvisti ritinäruttodiagnoosin.

Lypsykarjatilalla oli lyhyen ajan sisällä kuollut tai lopetettu useampi lehmä, joista ainakin osalla oireina oli ollut halvaantumista ja jalan turvotusta, joka ei vastannut hoitoihin. Näistä lehmistä ei tutkittu näytteitä ritinäruton varalta, mutta tilalla oli ollut ritinäruttoepäily jo vuonna 2017. Tuolloin aiheuttajaa ei saatu varmistettua. C. chauvoei on herkkä hapelle, minkä takia bakteeri voi jäädä löytymättä näytteistä.

Ritinäruttobakteerin itiöitä esiintyy maaperässä, mistä ne voivat päästä rehun mukana ruuansulatuskanavaan ja edelleen verenkierron kautta lihaskudokseen. Lihaksen paikallinen vaurio ja verenvuoto, esimerkiksi eläinten nahistelun tai kuljetuksen seurauksena, altistaa taudille aiheuttamalla lihakseen hapettomat olosuhteet.

Yleensä sairastuvat naudat ovat nuoria, iältään kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen, ja voimakkaasti ruokittuja. Myös lampaat ja hevoset voivat sairastua. Usein sairastuneet eläimet löytyvät kuolleina. Jos oireita ehditään havaita, tyypillisiä ovat kuume, ontuminen ja paikallinen ritisevä turvotus raajan yläosan lihaksissa. Taudinpurkauksessa sairastuu ja kuolee yleensä useampi eläin muutamassa päivässä.

Maaperässä itiölliset bakteerit voivat säilyä hengissä vuosia ja päästä rehuihin esimerkiksi tulvien seurauksena. Ritinärutto on lainsäädännössä kuukausittain ilmoitettava muu eläintauti. Tartunnan toteaminen ei aiheuta viranomaistoimia tilalla. Eläimiä voidaan rokottaa alueella, jossa tautia tiedetään esiintyvän.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Eläinlääkärilehdessä 1/2025.

Kuva alussa: Lihaksesta tehdyssä Gram-värjäyksessä todettiin runsaasti itiöllisiä Gram-positiivisia sauvabakteereita.

Mia Biström, Teija Kokkonen ja Milla Takala

Kirjoittajat ovat erikoistutkijoita Ruokaviraston eläinterveystutkimusyksikössä.